Tule mukaan!

___________________

 

 

Tervetuloa mieskuoro
Manifestumin kotisivuille

 

Mieskuoro Manifestum on syksyn ajan harjoitellut ja esiintynyt tavoitteellisesti koronarajoitteiden ja suositusten mukaisesti pienryhmissä. Olemme esiintyneet Helsingin tuomiokirkon jumalanpalveluksissa ja harjoitelleet Giuseppe Verdin Requiem-messua. Osa kuorosta on syksyn aikana osallistunut myös äänityksiin, joissa olemme taltioineet muutamia Manifestumille tärkeitä teoksia viime vuosilta. Pääpaino äänitysten ohjelmistovalinnoissa on ollut ”Romantiikka ja kapina” -konserttisarjan sävellyksissä, mutta olemme taltioineet myös suomalaisen mieskuoromusiikin klassikoita, rakkaita joululauluja unohtamatta. Taltioinneissa vierailee myös joukko Suomen eturivin muusikkoja.

Nauhoitusprojektimme nimi on proManifestum. Tarjoamme sinulle sointi-ihanteemme mukaista mieskuorolaulua ja samalla haluamme luoda kuulijoillemme joulutunnelmaa.  Julkaisemme aina lauantaisin tulevan kuukauden ajan nauhoituksiemme helmiä. Viimeisen kappaleen syksyn nauhoitussarjasta julkaisemme jouluaattona. Pysythän kuulolla ja seuraa some-kanaviamme juuri nyt, kun epidemian vuoksi emme pääse teille konsertoimaan.

Taltioinnit on äänitetty Helsingin Paavalin kirkossa marraskuussa taiteellisen johtajamme kapellimestari Jonas Rannilan johdolla. Äänityksistä vastasivat Joel Ward ja Julius Johansson.
Seuraathan some-kanaviamme Facebook: @manifestumfi; Instagram: manifestumfi 

Julkaisemme ensimmäisen proManifestum-äänityksen lauantaina 28.11.2020 

 

Ensimmäisenä sävellyksenä esittelemme Anton Brucknerin (1824-1896) teoksen ”INVENI DAVID” (1868) mieskuorolle ja pasuunoille. Uusi kirkkovuosi alkaa komeasti vaskisoittimien säestyksellä.
Anton Bruckner oli 1800-luvun merkittävimpiä sinfonikkoja, mutta sävelsi myös paljon kirkko- ja kuoromusiikkia mm. 3 messua ja Te Deumin. Bruckner omisti Inveni David -teoksensa Frohsinn-nimiselle Liedertafel-seuralle. Sävellys kantaesitettiin Linzissä toukokuun 10. päivänä 1868 erään Antonio Lottin messun yhteydessä. Teoksen päättävän Halleluja-osan oletetaan saaneen vaikutteita Händelin Messias-oratorion Hallelujasta, jota Bruckner usein improvisoi uruilla. Teksti on Psalmien kirjasta. Ensimmäisenä adventtisunnuntaina lauletaan myös Daavidin pojasta tunnetussa saksalaisen Georg Joseph Voglerin säveltämässä Hoosianna-virressä. Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus kuului Daavidin sukuun ja oli ennustettu, että tästä suvusta nousee uusi messias.

 

 

Toisena sävellyksenä julkaisemme ehkä suomalaisista mieskuorosävellyksistä tunnetuimman. Jean Sibeliuksen (1865-1957) orkesteriteos, sävelruno Finlandia valmistui vuonna 1900. Mieskuorosovituksen Finlandia-hymnistä Sibelius laati vuonna 1937, aluksi tenori Wäinö Solan tekstiin, mutta myöhäisempi, V. A. Koskenniemen laatima teksti vuodelta 1940 on vakiinnuttanut asemansa. Maanantaina 7.12.2020 Koskenniemen sanoituksen kantaesityksestä on kulunut 80 vuotta ja seuraavana päivänä ti 8.12 vietetään suomalaisen musiikin päivää Jean Sibeliuksen syntymäpäivänä. Finlandia-hymni kuuluu perinteisesti suomalaisten kuorojen itsenäisyyspäivän ohjelmistoon.

 

 

Kolmantena sävellyksenä julkaisemme Einojuhani Rautavaaran (1928-2016) Kustavi Lounasheimon
tekstiin säveltämän joululaulun ”Joulun virsi, elämän virsi”. Ollessaan vielä Sibelius-Akatemian sävellyksenopiskelija
Rautavaara sai lahjaksi kokoelman lestadiolaispappi Kustavi Lounasheimon runoja, joista syntyi pian yksinlaulusarja
”Pyhiä päiviä” (sävelletty 1953, kantaesitys 8.5.1954; basso Hannu Heikkilä ja itse säveltäjä pianossa).

Teoksen ensimmäinen versio oli tarkoitettu yksiääniselle kuorolle ilman säestystä; Rautavaaralla oli visio, jossa seurakuntalaiset laulaisivat Lapin erämaakappelissa virsiä yksiäänisesti. Mutta Rautavaaran lopullisessa versiossaniistä muodostui pianosäestyksellinen laulusarja. Rautavaara laati sarjan viimeisestä laulusta ”Joulun virsi" useita eri kuoroversioita. Mieskuorosovitus valmistui niistä ensimmäisenä vuonna 1978.

 

 

Neljäntenä sävellyksenä julkaisemme saksalaisen Franz Bieblin (1906-2001) sävellyksen ”Ave Maria - Angelus Domini” vuodelta 1964. Neljäs adventtisunnuntai on perinteisesti omistettu Marialle. Neitsyt Marialle tuotua sanomaa tulevasta lapsesta voidaan pitää kristityn maailman tärkeimpänä ja suurimpana ilosanomana. Marian vastauksen voi lukea Luukkaan evankeliumista: "Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan."

Bieblin Ave Maria on versio katolisen kirkon Angelus-rukouksesta, jonka osana Ave Maria -rukouksen alkuosa toistetaan kolme kertaa, mutta jälkipuolisko vain kerran, kliimaksina. Biebl sävelsi teoksen keväällä 1959 D-duurissa, mutta julkaisun yhteydessä vuonna 1964 sävellys transponoitiin alaspäin C-duuriin. Sävellyksestä on muodostunut hitti - se sai runsaasti huomiota etenkin Yhdysvalloissa 1970-luvulla ja on sieltä levinnyt koko maailmaan. Biebl on laatinut kappaleestaan sovitukset oikeastaan kaikille kuoromuodoille. Ave Maria on suosittu aihe säveltäjien keskuudessa. M.m. Franz Schubert, Giuseppe Verdi, Charles Gounod, Anton Bruckner ja Sergei Rachmaninov ovat säveltäneet maailmankuuluja Ave Maria-teoksia.

Trio:
Ten. - Johan Krogius
Ten. – Joel Bonsdorff
Bar. – Juhani Vesikkala

 

 

Viidentenä sävellyksenä julkaisemme ruotsalaisen Gustaf Nordquistin (1886-1949) sävellyksen ”Jul, jul, strålande jul” vuodelta 1921. Laulu täyttää siis ensi vuonna 100 vuotta! Tekstin lauluun on laatinut kirjailija-pappi Edvard Evers.
Hartaan kauniin, unelmoivankin joululaulun ”Jul, jul, strålande jul” sävellettiin alunperin yksinlauluksi, mutta vuonna 1940 Nordquist laati tunnetusta laulustaan kuorosovitukset.
Gustaf Nordquist toimi vuodesta 1914 aina kuolemaansa saakka Tukholman Aadolf Fredrikin kirkon urkurina ja opetti musiikinteoriaa Tukholman kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa vuosina 1925-49. Professorin arvonimi myönnettiin vuonna 1944. Nordquistin Jul, jul, strålande jul on varmasti säveltäjän esitetyin kappale, mutta yhtä tunnettu on myös Jussi Björlinginkin esittämä Nordquistin sävellys: Till havs!

 

 

Julkaisemme tänään 3. helmikuuta Felix Mendelssohn Bartholdyn (3.2.1809-4.11.1847) syntymäpäivän kunniaksi säveltäjän tunnetuimmasta ja laajimmasta mieskuorosävellyksestä sen päätösosan.

Mendelssohnin Ad vesperas Dominicæ XXI post Trinitatis, Responsorium et Hymnus tai lyhyemmin "Vesper" on sävellys mieskuorolle, sellolle ja kontrabassolle vuodelta 1833. Usein säestävänä soittimena kuullaan myös urkuja.
Viisiosaisen teoksen viimeisessä osassa Mendelssohn käyttää 300-luvulla eläneen Milanon piispa Pyhä Ambrosiuksen laatimaa tekstiä. Ambrosius laati myös virsiä, joista 2 löytyy myös suomen virsikirjasta (virret 16 ja 549).

Toukokuussa 1833 Mendelssohn johti konsertteja Düsseldorfissa ja sai saman tien nimityksen kaupungin johtavaksi muusikoksi. Tässä virassa Mendelssohn oli vastuussa Düsseldorfin pääkirkkojen ja kaupunginteatterin musiikkitarjonnasta. Ennen viran vastaanottamista Mendelssohn matkusti isänsä kanssa Lontooseen ja palasi syyskuun lopussa takaisin Düsseldorfiin. Tältä ajalta on myös sävellys "Ad vesperas Dominicæ", joka kuitenkin julkaistiin postuumisti vasta säveltäjän kuoleman jälkeen. Mendelssohnin menestys kirkkomusiikin parissa juontaa juurensa tälle ajalle. Teatterin ja oopperan hallinnollisissa tehtävissä Mendelssohn ei ollut yhtä menestyksekäs ja säveltäjä tunnetaankin juuri konsertti- ja kirkkomusiikkisäveltäjänä. Düsseldorfin kaudella syntyi myös säveltäjän ensimmäinen oratorio "Paulus", joka sai kantaesityksensä kaupungin Tonhalle-konserttisalissa keväällä 1836. Felix Mendelssohn kuvaili aikaansa Düsseldorfissa erittäin miellyttäväksi ("ungemein angenehm”) ja olisi luultavasti jatkanut Düsseldorfin johtavana muusikkona vieläkin pidempään, ellei säveltäjälle olisi tarjottu paikkaa Leipzigin Gewandhaus-orkesterin kapellimestarina, joka tuohon aikaan oli yksi saksan musiikkielämän keskeisimmistä tehtävistä.

Vesperin päättävä harras "O lux beata" on sävelletty neli-ääniselle mieskuorolle ja solistikvartetille tavanomaisen kirkkokoraalin tapaan. Ennen loppua solistikvartetti aloittaa rukouksen, jonka loppuun koko kuoro yhtyy. Usein kappaletta esitetään myös hautaan siunaamisen yhteydessä.
 

Solistikvartetti:
Johan Krogius, T I
Joel Bonsdorff, T II
Juhani Vesikkala, B I
Jan Salven, B II

proManifestum, joht. Jonas Rannila

 

 

 Kurt Weillin (s. 2.3.1900) ”Berliiniläistä sielunmessua” (Das Berliner Requiem, 1928) ei oltu kuultu Suomessa ennen Manifestumin "Romantiikka & Kapina" -konserttia vuonna 2018. Manifestum haluaa kunnioittaa Weillin syntymäpäivää ja julkaisemme tänään säveltäjän sielunmessun ”Balladin”, joka kuvaa hyvin yhteiskuntakriittisen teoksen melankolista tunnelmaa. Laulu on hyvä esimerkki Kurt Weillin ja Bertolt Brechtin välisestä menestyksekkäästä ja tuotteliaasta yhteistyöstä vuosina 1927-1930. Tällöin Weill sävelsi myös ehkä kuuluisimman teoksensa: "Die Dreigroschenoper” - Kolmen pennin oopperan.

Säveltäjä totesi että Requiemin otsikko ei ole ivallinen, vaan se on kokoelma valitusvirsiä ja epitafeja, jotka ilmaisevat kaupunkilaisten ajatuksia kuolemasta. Valtaosa runoista käsittelee häviötä. Weill etääntyy perinteisestä Requiem-traditiosta täysin maallisella Requiemillä. Tekstit ovat provosoivan kovia, ja ne voidaan nähdä joko taustana ensimmäisen maailmansodan kauhuille, tai aavistuksena tulevista julmuuksista. Bertolt Brechtin tekstit sisältyvät hänen 1916 – 1925 kirjoittamaansa runokokoelmaan "Hauspostille". Requiemin osa ”Ballade vom ertunkenen Mädchen” kertoo Rosa Luxemburgin murhasta tammikuussa 1919.
 

Das Berliner Requiem
II. Ballade vom ertrunkenen Mädchen

Jarmo Julkunen, kitara
proManifestum, joht. Jonas Rannila
Äänitysten tekniikasta Helsingin Paavalin kirkossa 16.11.2020 vastasivat Julius Johansson ja Joel Ward.

 

Ballade vom ertrunkenen Mädchen
Als sie ertrunken war und hinunter schwamm
Von den Bächen in die größeren Flüsse
Schien der Opal des Himmels sehr wundersam
Als ob er die Leiche begütigen müsse.

Tang und Algen hielten sich an ihr ein
So dass sie langsam viel schwerer ward.
Kühl die Fische schwammen an ihrem Bein
Pflanzen und Tiere beschwerten noch ihre letzte Fahrt.

Und der Himmel ward abends dunkel wie Rauch
Und hielt nachts mit den Sternen das Licht in Schwebe.
Aber früh ward er hell, dass es auch
Noch für sie Morgen und Abend gebe.

Als ihr bleicher Leib im Wasser verfaulet war
Geschah es (sehr langsam), dass Gott sie allmählich vergaß.
Erst ihr Gesicht, dann die Hände und ganz zuletzt erst ihr Haar.
Dann ward sie Aas in Flüssen mit vielem Aas.

 

Ballaadi hukkuneesta tytöstä
(Käännös: Brita Polttila)

Kun hän hukkui, hänet virta nieli
pienestä joesta aina suurempia kohti.
Ja taivas, niinkuin tekisi sen mieli
sovittaa ruumis, kuulaana opaalina hohti.

Joki tarttui häneen ruohoin ja ruskolevin,
hän kävi yhä raskaammaksi joka hetki
ja kalat hipaisivat häntä kylmin evin;
kasvit ja eläimet taakkana eteni viime retki.

Tumma kuin savu oli taivas iltaisin,
yön pimeyden sentään tähtien valo voitti.
Mutta sarasti varhain, niin että kuitenkin
hänelle vielä kerran aamu ja ilta koitti.

Kun hänen valju ruumiinsa veteen mädäten katosi
sattui, että hänet vähin erin (hyvin hitaasti) Jumala unohti.
Ensin kasvot, sitten kädet ja hiukset vasta lopuksi.
Ja hylkyjen täyttämissä virroissa hän muuttui hylyksi.

 

 

 

Saat nauttia musiikistamme täällä ilmaiseksi, mutta olemme myös kiitollisia jos haluat tukea meitä maksamalla pienen kuuntelumaksun laulustamme.

 

 

 

 

 

"Kiitos Jonas Rannilan selkeän
näkemyksen, esitys Temppeliaukion kirkossa oli selvä menestys"

16.10.2016
Mats Liljeroos, HBL

 

"Illasta muodostui väkevä musiikillinen elämys erityisesti sen kapellimestarin Jonas Rannilan ansiosta. Orkesteri ja kuoro sulautuivat toisiinsa kuin yhdeksi instrumentiksi – mitä edesauttoi tietenkin se, että Rannila on Manifestumin taiteellinen johtaja ja perehtynyt erityisesti vokaaliteosten johtamiseen."

16.10.2015
Eero Tarasti, Amfion