2015

 

Julkonserter

Måndagen den 14.12 kl. 19:00 i Olarin kirkko
Tisdagen den 15.12 kl. 19:00 i Johanneskyrkan

Det är igen tid för Manifestums två mycket traditionella julkonserter med vår nya konstnärliga ledare Jonas Rannila. Årets konserter börjar med gregorianska julklanger i ”Hodie Christus natus est” och ”Jouluna Jumala syntyi” för att sedan övergå till de käraste och vackraste traditionella julsångerna. I år ackompagneras vi av en stråkkvartett med framstående unga musiker. I gruppen ingår bl.a. cellisten Senja Rummukainen som vann Åbo cellotävling 2014. Vid orgeln och pianot har vi  en av Finlands stora organistlöften Petros Paukkunen. Årets solist är operasångaren tenoren Christian Juslin som bl.a. sjunger ”O Helga Natt” och ”Panis Angelicus”. Vi har givetvis också i år en Lucia-avdelning och samlar in kollekt till förmån för Lucia insamlingen. Under konserten framför vi kära julsånger som tex. ”Giv mig ej glans”, ”Jul, jul strålande jul” och ”Stilla Natt”.

 

Sommarkonserter

To 4.6. kl. 20.00 i Borgå domkyrka
Fritt inträde!

 

Du kan avnjuta Manifestums Sommarkonsert och efteråt också sångarsitsvisor på den publika sångarsitsen.

Konsert

Ekenäs kyrka
Lö 6.6.2015
Kl. 18.00
Konsertbiljett 20 €

Sångarsitsen

Efter konserten på Hotel Seafront.
Supékort 32 €

 

Ein deutsches Requiem

Eero Tarastis recension:

http://www.amfion.fi/kaksi-merkittavaa-musiikkitapahtumaa-sibelius-ja-brahms/

"Musiikkitapahtumaa - Sibelius ja Brahms

16.10.2015

Kansallismuseon aula oli tupaten täynnä eilen klo 18 kun avattiin Kansalliskirjaston järjestämä Sibelius-näyttely. Tämä ei ole siis sama kuin Pekka Hakon ansiokas Sibelius-videonäyttely, joka oli kesällä Kaupungintalolla ja nyt Musiikkitalossa. Kyseessä on Kansalliskirjaston laajan Sibelius-arkiston näytteillepano Inkeri Pitkärannan aloitteesta ja Sibelius Gesamtausgaben johtajan Timo Virtasen toteuttamana. Avajaisten juhlahenkeä väreilevä ilmapiiri osoitti taas kerran millainen ikonihahmo Sibelius on Suomessa. Vaikka aletaan olla juhlavuoden lopuilla väkeä riittää kaikkiin tilaisuuksiin. Folke Gräsbeck esitti aluksi pianosoolon ,joka kuulosti Andante festivon sovitukselta virtuoosisin kadenssein. Sitä seurasi puheita ja mm. suvun edustajan Severi Blomstedtinmuistelmia, sekä opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen avajaissanat. Välissä kuultiin Timo Virtasen esittelemänä yllätysnumero, nimittäin arkistoista löydetty Sibeliuksen luonnossivu, päivätty Tvärminneen 1902, luonnos, jota Sibelius ei ollut käyttänyt mihinkään tunnettuun julkaistuun teokseensa. Oliko siinä siis ainesta Kahdeksanteen sinfoniaa, arveltiin. Näyte kuulosti Sibeliuksen tyypilliseltä asteikkokulkumelodialta, tuolta Leo Normetin kuvaamalta arabeskilta — viittauksena Jugend-tyylin koristenauhoihin.

Valitettavasti en päässyt vielä perehtymään itse näyttelyyn, koska oli kiiruhdettava toiseen tärkeääntilaisuuteen, YS:n konserttiin Johanneksenkirkkoon. Luvassa oli Brahmsin Ein deutsches Requiem kuorona Manifestum mit Freunden ja johtajana uusi kyky Jonas Rannila. Teos oli jo kerran esitetty kahta viikkoa aiemmin Temppeliaukion kirkossa Mikk Murdveen taitavalla johdolla, jonne en ikävä kyllä päässyt.

Brahmsin musiikki kuuluu klassiseen kaanoniin; sanotaan, että hänen jokaisella teoksellaan on esikuvansa Beethovenin tuotannossa. Silti Arnold Schönberg kirjoitti: Brahms the Progressive. Ein deutsches Requiem edustaa klassista sereniteettiä, siitä puuttuu mm. tavanomainen raju Dies Irae– jonka tosin korvaa dramaattinen Denn alles Fleisch ist wie Gras (Sillä ihminen on kuin ruoho). Teos muodostaa seitsemine osineen eräänlaisen sinfonisen kokonaisuuden, jossa on oma narratiivinen, dramaturginen ja rakenteellinen tasapainonsa. Lineaarinen polyfonia ja gebundene Stil, sidottu tyyli antaa tilaa myös melodian Empfindsamkeitille, tunteellisuudelle. Oppinut tyyli huipentuu fugeeraavaan vapautumiseen Ilmestyskirjan tekstillä Herr, du bist Würdig zu nehmen Preis und Ehre und Kraft (Herra, Sinä olet arvollinen saamaan ylistyksen).

Illasta muodostui väkevä musiikillinen elämys erityisesti sen kapellimestarin Jonas Rannilan ansiosta. Orkesteri ja kuoro sulautuivat toisiinsa kuin yhdeksi instrumentiksi – mitä edesauttoi tietenkin se, että Rannila on Manifestumin taiteellinen johtaja ja perehtynyt erityisesti vokaaliteosten johtamiseen. Hän sai teoksen pysymään koossa ja   onnistui toteuttamaan sen muodon ’huipennussuunnitelmat’ (Steigerungsanlagen, Ernst Kurthin termi) vakuuttavasti. Hän piti tämän monumentaaliteoksen lujassa otteessaan erittäin selkeällä ja sulavalla gestiikallaan. Mutta professionellia   tulkinnassa oli myös väkevä eläytyminen musiikin sisältöön ja sanomaan , josta kaikki tietenkin viime kädessä lähtee liikkeelle. Mutta Rannilalla on myös nyanssien tajua ja hän sai kaikki soittamaan ja laulamaan ilmeikkäästi, espressivo. Tämä ei mielestäni toteudu aina kaikilla suomalaisilla eikä muillakaan kapellimestareilla. On mielestäni selvää , että Rannila on huippukyky jolle sopivat juuri mm. tällaiset suurimuotoiset klassisen tyylin teokset. Menen häntä ehdottomasti kuulemaan uudestaan. Solistit olivat myös oikein valittuja: Juha Kotilainen, erittäin varma ja kokenut näissä tehtävissä ja Marjukka Tepponen ,jonka instrumentaalinen ääni kantoi kirkkaasti orkesterin yli.

Illan esteettiseen elämykseen myötävaikutti myös suuresti Johanneksen kirkon loistava akustiikka. Tämä on luultavasti orkestereille ja kuorolle paras sali Helsingissä. Ja nimenomaan kun esittäjät sijoitetaan eteen. Muistan kun lauloin kouluaikana Norssin kuorossa, joka avusti Jorma Pukkilanjohtamia Händelin oratorioiden esityksiä (mm. Joosua) mutta silloin esittäjät olivat urkuparvella. Johanneksen kirkkoon on myös helppo tulla, kerkisin sinne Kansallismuseosta autollani viidessätoista minuutissa ja parkkipaikka löytyi helposti."

— Eero Tarasti

 

Mats Liljeroos recension i HBL:

"Manifestum har under sin femåriga historia etablerat sig med buller och bång, inte bara på den finlandssvenska utan även på den nationella manskörsscenen.
För tre år sedan gjorde man Sibelius Kullervosymfoni på ett nog så imponerande sätt och nu var det dags att under överinsyn av nytillträdde dirigenten Jonas Rannila ta sig an en av musikhistoriens mest älskade klassiker för blandade körer: Brahms Ein deutsches Requiem.

Samarbetspartner var även denna gång Ylioppilaskunnan Soittajat – en verklig symbios för bägge ensemblerna – och nu gällde det alltså att hitta lämpliga kompletterande damstämmor. En detalj Jan Salvén och hans mannar löste elegant genom att kontakta väninnor i Nyslotts operafestspelskör, Musikhuskören och Nyländska kören. Detta resulterade i att damerna, för en gångs skull, var i klar minoritet vilket i sin tur ledde till att stämbalansen, för en gångs skull, var i skick. Och även i övrigt var detta en sannskyldig konstnärlig seger för den knappt 70-hövdade kören. Fortissimona var rungande, snudd på hårresande, pianissimona andlöst vibrerande och de många mezzonyanserade partierna däremellan gjordes med en tillika mustig och behärskad klang samt en genomgående beundransvärd rytmisk och tonal precision. Även orkestern gjorde, trots några nymornade blåsarinsatser här och där, överlag väl i från sig. YS-dirigenten Mikk Murdvee hanterade sina skaror med säker hand och tolkningen verkade på det hela taget noggrant genomtänkt, med välmotiverade tempon på den rörligare sidan och en fungerande helhetsdramaturgi. Solisterna har relativt små, men ack så centrala roller och Mika Kares uttrycksfulla och myndigt ljudande basbaryton var en fröjd för örat, medan samma tyvärr inte gällde Tiina-Maija Koskelas insats i femte satsens undersköna sopransolo. Koskelas sång känns både analytisk och inlevelsefull, men stämman kan inte med bästa vilja i världen sägas vara öronsmekande eller annars ljuv, vilket är a och o inte minst i det här partiet. Brahmsrequiemet klingade på det stora hela dock emotionellt berörande, dramatiskt uppfordrande och innerligt trosvisst utan att någonsin bli proklamerande. Precis som det skall, med andra ord, och framförandet ges i repris i Johanneskyrkan den 15 oktober. Då med Juha Kotilainen och Marjukka Tepponen som solister och Jonas Rannila som dirigent."

Brahms: Ein deutsches Requiem
Ylioppilaskunnan Soittajat och Manifestum. Dirigent: Mikk Murdvee. Solister: Mika Kares, Tiina-Maija Koskela. Körinstudering och orgel: Jonas Rannila.
Tempelplatsens kyrka 29.9.